Sveitsistä Appenzellin kantonista lähtöisin oleva rotu, alunperin karjapaimen ja vahti, nykyään myös monipuolinen harraste- ja seurakoira. Ulkonäöllisesti huomattavin ero muista sveitsinpaimenkoirista on kippurahäntä. Appenzelli on näistä roduista myös ainoa jolla on kaksi FCI:n virallisesti hyväksymää värimuotoa eli mustan lisäksi sallittu on havannan ruskea pääväri.

Appenzellinpaimenkoira on alunperin karjakoira, joka on kuljettanut lehmät laitumelle vuoristoon ja jäänyt sinne niitä paimentamaan. Se on toiminut talon ja koko tilan vahtina sekä kuljettanut lehmiä markkinoille ja kesälaitumille. Rotua tavataan edelleen alkuperäisessä työssään, mutta se toimii myös monipuolisena harrastuskoirana sekä aktiivisen ihmisen kaverina vaikka sieni- ja marjametsällä, retkeilyssä ja vaelluksilla. Se vahtii yhä perheensä taloa ja muuta omaisuutta ja ilmoittaa haukkumalla vieraiden tulosta. Paimennusvietti on sillä hyvin säilynyt. 

Appenzellinpaimenkoirilla on PK-oikeudet ja harrastajia löytyy mm. haussa, jäljellä, vepessä, tokossa, rally-tokossa, pelastuskoiratoiminnassa ja agilityssä.

Rodusta on kirjoitettu laajemmin Sennenlehden Appenzelliextrassa (PDF)

Luonne

Appenzellinpaimenkoiran luonne on rotumääritelmän mukaan:  Eloisa, temperamenttinen, itsevarma ja peloton. Hieman epäluuloinen vieraita kohtaan, lahjomaton vahti, iloinen ja oppivainen.

Appenzellinpaimenkoira on omistajaan kiintyvä, miellyttämishaluinen, vahtiva mutta ei turhan haukkuja. Se rauhoittuu nopeasti, kun ei ole mitään tekemistä. Mutta kun työ kutsuu, se on heti valmis ja tekee työnsä uupumatta. Vaikka appenzelli on miellyttämisenhaluinen, sen itsenäinen luonne vaatii kouluttajalta määrätietoista ja johdonmukaista asennetta. Ihmisen ja koiran välinen suhde ja arvojärjestys on kuitenkin aina oltava kunnossa. Appenzelli ottaa johtajan paikan helposti, jos omistaja ei pidä johtajuudesta kiinni.

Appenzelli on erittäin uskollinen perheelleen, sillä on korkea työmoraali ja se on innokas tekemään työtä. Se sopii hyvin monenlaiseen harrastamiseen, mutta myös aktiiviseksi seurakoiraksi. Appenzelli on fyysisesti vahva ja kestävä koira.

Appenzellinpaimenkoiralla ei ole taipumusta karkailuun ja se oppii hyvin pysymään myös omalla pihalla. Se on uskollinen omille ihmisilleen ja kiintyy syvästi omaan laumaansa. Tarhaan tai juoksulankaan appenzellinpaimenkoiraa ei pidä eristää. Lenkillä se pitää huolen, että omistaja pysyy koko näköetäisyydellä.

Ikä

Appenzellinpaimenkoirien yleisin kuolinsyy on tilaston mukaan vanhuus ja kaikkien kuolinsyytilastoon ilmoitettujen koirien keskimääräinen elinikä on 9 v 11 kk. Keskimääräistä elinikää tilastoissa laskevat tapaturmaisesti kuolleet ja muusta syystä kuolleet nuoret koirat, joiden keskimääräinen elinikä on ollut alle 4 vuotta. Vanhuuteen ja sydänsairauksiin kuolleiden keskimääräinen elinikä on ollut yli 12 vuotta ja syöpäsyöpäsairauksiinkin kuolleiden keskimääräinen elinikä on ollut yli 10 vuotta.

Koiran hankinta pitää olla aina koko perheen yhteinen päätös. Muista, että koirastasi tulee perheenjäsen ehkä yli kymmeneksi vuodeksi - siksi päätös koiran hankinnasta tulee olla tarkkaan harkittu.

Jalostuksen tavoiteohjelma

Jalostuksen tavoiteohjelma (JTO) on rotukohtainen ohjelma, jossa kuvataan rodun tausta ja aiemmat jalostustoimenpiteet, määritellään rodun sen hetkinen jalostuksellinen tila kotimaassa ja mahdollisuuksien mukaan ulkomailla sekä määritellään rodun jalostuksen strategiat ja toimintaohjelma strategioiden toteuttamiseksi. Suomen Kennelliitolla (SKL) on olemassa jalostuksen tavoiteohjelman mallirunko, jota tulee noudattaa rodusta käytettävissä olevan tiedon puitteissa.

JTO tai sen muutokset on käsiteltävä ja hyväksyttävä rotujärjestön yleisessä kokouksessa ennen kuin ohjelma voidaan esittää SKL:n jalostustieteellisen toimikunnan hyväksyttäväksi. JTO sisältää myös rodun rotukohtaisen PEVISA-ohjelman.

Perinnölliset viat ja sairaudet ovat osittain tai kokonaan koiran perimän säätelemiä ominaisuuksia, jotka vaikuttavat heikentävästi koiran hyvinvointiin, suorituskykyyn tai jalostuskelpoisuuteen. Vapaaehtoisuuteen perustuva perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustaminen koskee kaikkia rotuja. Jos vapaaehtoisella vastustamisella ei päästä toivottuun tulokseen, on Suomen Kennelliitolla perinnöllisille vioille ja sairauksille vastustamisohjelma (PEVISA).

PEVISA-ohjelman tavoitteena on:

1. ennaltaehkäistä tai vähentää sellaisten perinnöllisten vikojen ja sairauksien leviämistä rodussa, jotka
   • alentavat koiran elinkykyä tai –toimintoja
   • aiheuttavat koiran elämänlaadun huonontumisen
   • vähentävät koiran jalostuskelpoisuutta
2. turvata rodun geneettinen monimuotoisuus, jotta saataisiin rajoitettua haitallisten geenien leviäminen ja tuettua rodun kestävää kehitystä.

Appenzellinpaimenkoirien JTO ja PEVISA-ohjelma ovat voimassa 1.1.2024- 31.12.2028.

JTO löytyy pdf muodossa TÄÄLTÄ